Das Lied von der Erde

On turhauttavaa jatkuvasti joutua aloittamaan alusta. Tällä erää katosi Ylösnousemussinfonian materiaali kun viimeksi hävitin 3. ja 4. sinfonian. Onneksi sentään kotikoneeni kovalevyltä löytyi tästä hieman vanhempi versio niin etten joudu ihan alusta aloittamaan. Mahlerin musiikkia - kuten ihmistäkin - rikastuttaa sen sallivuus monille tulkinnoille, jolloin Mahlerista voi tulla jokaisen omaa. Oikeastaan Mahlerin sinfoniat peri-inhimillisinä suorastaan vaativat mitä erilaisimpia tulkintoja. Jos Mahlerin Ylösnousemussinfonian kattaa Walterilla, Klempererillä, Abbadolla ja Tennstedtillä, se on jo koko lailla katettu. Klempererin vaihtoehto voi olla Kubelik, ja Walterin tiukempi vaihtoehto Solti. Vaclav Neumannin johtama Tsekkiläinen filharmonia tarjoaa dramaattisen, temmoiltaan rivakan (75 minuuttia) mutta kuitenkin samaan aikaan valoisan esityksen, joka lisää ymmärrystäni teoksesta. Etenkin ensimmäinen osa on aivan erilainen kuin missään kuulemassani esityksessä: Neumann osoittaa, e

Mahlerin sinfoniakaanonista kahdeksas oli minulle pitkään suljettu kirja. Kyllä se onkin ihan eri puuta kuin muut; oikeastaan se on ylitsepursuava maallinen kantaatti, ei niinkään sinfonia. Vaclav Neumannin johtaman Tsekkiläisen filharmonian esitys paranee loppua kohden, kuten pitääkin. Ensimmäisessäkin osassa on kyllä impetusta enemmän kuin useimmissa esityksissä, ja tsekkiläisillä - etenkin vaskilla - aivan oma saundinsa, jotenkin miltei häijy, ja joka tapauksessa erittäin elävä ja hehkuva. Se sopii Mahleriin kovinkin hyvin, vaikka se onkin mahdollisimman kaukana esimerkiksi clevelandilaisten hiotusta puhtaudesta. Luonnetta ei ainakaan puutu, vaikka Neumannille onkin vierasta varsinainen pseudoemotionaalinen lataus ja paisuttelu. Neumannin näkemys on hyvin koherentti ja jatkuva, ja sinfonian kuuntelee yhdeltä istumalta. Esityksen kaksi viimeistä osaa, jotka huipentavat teoksen, ovat sopivan haltioituneita, ja laulaminen erinomaista. Tempo sinfonian lopettavassa Alles vergängliches