Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2018.

Mahler 1. "Titaani"

Mahlerin ykkönen on nelosen ohella valoisin ja melodisin ja ehkä helpoimmin lähestyttävä hänen teoksistaan. Ykkönen on täynnänsä valon ja varjon jatkuvaa leikittelyä. Se ei ole kuten esimerkiksi yhdeksikkö, tai nelonenkaan siinä mielessä, että sitä esitettäessä tulisi pitää koko ajan kirkkaana teoksen kokonaisrakenne, yksi huipennus, jota kohti ollaan päätymässä. Mahlerin ensimmäisen sinfonian heräävää aamunkoita on vaikea munata. Eikä tätä tee ainakaan Giuseppe Sinopolin johtama Lontoon Filharmonia-orkesteri . Muutenkin Sinopoli on kautta sinfonian yllättävänkin streitti, eikä varsinaista shokkihoitoa ole varattu minkään kulman taa. Tosin ensimmäinen sinfonia ei välttämättä ole se lopullinen testi, jos esimerkiksi valitaan ostaa joku kokonaislevytys. Tosin seuraavassa testattavassa tapauksessa - joka olikin minulle jo tuttu yli 20 vuoden ajalta - valinta olisi helppo, jos valittaisiin ottaa vain ensimmäinen sinfonia otokseksi. Rafael Kubelikin johtaman Bayerin radio-orkesterin le

5. sinfonia

Viidennen sinfonian adagietto-osa on Mahlerin ainoa kansainvälisen mittaluokan "hitti". Se tuli tunnetuksi Luchino Viscontin elokuvasta Kuolema Venetsiassa, joka perustui Thomas Mannin samannimiseen romaaniin, jossa erehdyttävästi Mahlerin oloiseksi kuvattu säveltäjä Aschenbach haikaili kenties hieman homoeroottisesti nuoren Tadzion perään. Vai haikailiko hän siinä menetettyä nuoruuttaan, viimeisillä voimillaan? Mene ja tiedä. Lieneekö sitten ansionsa Viscontin riipaisevalla klassikolla, mutta liitän Mahlerin viidennen Italian-kesääni 1997. Se palauttaa minut aina niihin maagisiin aikoihin, joihin kuului tulikärpäsiä, tölkkiviiniä ja rakkaussuhteen päättymisen unohtamista yhteisestä sanattomasta sopimuksesta.  Sinfonian ensimmäinen osa on johdanto siitä, mitä tuleman pitää. Se avaa oven teoksen avainosiin, jotka ovat ainakin minulle toinen ja kolmas, joille kummallekin tulee osoittaa omat profiilinsa. Tästä syystä ensimmäinen osa pitääkin toteuttaa suhteellisen rauhallisi