Mahlerin ykkönen on nelosen ohella valoisin ja melodisin ja ehkä helpoimmin lähestyttävä hänen teoksistaan. Ykkönen on täynnänsä valon ja varjon jatkuvaa leikittelyä. Se ei ole kuten esimerkiksi yhdeksikkö, tai nelonenkaan siinä mielessä, että sitä esitettäessä tulisi pitää koko ajan kirkkaana teoksen kokonaisrakenne, yksi huipennus, jota kohti ollaan päätymässä. Mahlerin ensimmäisen sinfonian heräävää aamunkoita on vaikea munata. Eikä tätä tee ainakaan Giuseppe Sinopolin johtama Lontoon Filharmonia-orkesteri . Muutenkin Sinopoli on kautta sinfonian yllättävänkin streitti, eikä varsinaista shokkihoitoa ole varattu minkään kulman taa. Tosin ensimmäinen sinfonia ei välttämättä ole se lopullinen testi, jos esimerkiksi valitaan ostaa joku kokonaislevytys. Tosin seuraavassa testattavassa tapauksessa - joka olikin minulle jo tuttu yli 20 vuoden ajalta - valinta olisi helppo, jos valittaisiin ottaa vain ensimmäinen sinfonia otokseksi. Rafael Kubelikin johtaman Bayerin radio-orkesterin le...